Hieman häpeillen tunnustan kuuluvani siihen ihmisluokkaan, joka tyydyttää tiedontarvettansa sumeilematta googlettamalla ja turvautumalla wikipediaan. Minulle käyttökelpoisinta tietoa on se joka on helpoimmin saatavilla. Iloitsen aina myös jokaisesta uudesta tavasta popularisoida historiaa ja tuoda sitä tarjolle mitä moninaisimmissa muodoissa. Historiablogin virtuaalinen joulukalenteri, museoviraston tapettitietokanta, verkosta imuroitavat yliopistoluennot tai rakennusten ja kokonaisten kaupunkien historialliset virtuaalirekonstruktiot olkoot minun puolestani rikkana rokassa rakentamassa historian keskivertokäyttäjän maailmankuvaa.
Silti häpeänpuna oli joltinenkin kun löysin The Times lehden listauksen kaikkien aikojen epätarkimmista historiallisista elokuvista; kymmenestä listatusta elokuvasta meidän perhe on rakentanut historiankäsityksiään vähintään kuudella elokuvalla. Tälläkö lailla vastuuntuntoinen historianopiskelija-äiti siirtää lapsilleen historian tietämystä.
Ja mitä sitten! Onko hieman viihteellinen ja epätarkka käsitys menneisyydestä huonompi kuin ei käsitystä lainkaan. Ja jos siinä sivussa mukaan tarttuu joitain virheellisiä detaljeja menneisyydestä, niin se on pieni hinta kiinnostuksen kasvusta. Toki kasvatusvastuuseeni äitinä, edes ilman mitään historiakytköksiä, kuuluu ohjata katsojaa kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä sekä oman ajan että menneisyyden ilmiöitä kriittisesti.
Vaan missä viipyvät yliopistokurssit historian popularisoinnista, hyödyntämisestä, kansantajuistamisesta ja kaupallistamisesta? Historiaa tullaan aina hyödyntämään kaupallisesti vaikka sitä kuinka paheksuttaisiin.
Niin ja se kaikkien aikojen epätarkin historiallinen elokuva on toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sukellusvene-elokuva U-571.
Silti häpeänpuna oli joltinenkin kun löysin The Times lehden listauksen kaikkien aikojen epätarkimmista historiallisista elokuvista; kymmenestä listatusta elokuvasta meidän perhe on rakentanut historiankäsityksiään vähintään kuudella elokuvalla. Tälläkö lailla vastuuntuntoinen historianopiskelija-äiti siirtää lapsilleen historian tietämystä.
Ja mitä sitten! Onko hieman viihteellinen ja epätarkka käsitys menneisyydestä huonompi kuin ei käsitystä lainkaan. Ja jos siinä sivussa mukaan tarttuu joitain virheellisiä detaljeja menneisyydestä, niin se on pieni hinta kiinnostuksen kasvusta. Toki kasvatusvastuuseeni äitinä, edes ilman mitään historiakytköksiä, kuuluu ohjata katsojaa kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä sekä oman ajan että menneisyyden ilmiöitä kriittisesti.
Vaan missä viipyvät yliopistokurssit historian popularisoinnista, hyödyntämisestä, kansantajuistamisesta ja kaupallistamisesta? Historiaa tullaan aina hyödyntämään kaupallisesti vaikka sitä kuinka paheksuttaisiin.
Niin ja se kaikkien aikojen epätarkin historiallinen elokuva on toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sukellusvene-elokuva U-571.
Lähde: The 10 most historically inaccurate movies
