Hieman häpeillen tunnustan kuuluvani siihen ihmisluokkaan, joka tyydyttää tiedontarvettansa sumeilematta googlettamalla ja turvautumalla wikipediaan. Minulle käyttökelpoisinta tietoa on se joka on helpoimmin saatavilla. Iloitsen aina myös jokaisesta uudesta tavasta popularisoida historiaa ja tuoda sitä tarjolle mitä moninaisimmissa muodoissa. Historiablogin virtuaalinen joulukalenteri, museoviraston tapettitietokanta, verkosta imuroitavat yliopistoluennot tai rakennusten ja kokonaisten kaupunkien historialliset virtuaalirekonstruktiot olkoot minun puolestani rikkana rokassa rakentamassa historian keskivertokäyttäjän maailmankuvaa.
Silti häpeänpuna oli joltinenkin kun löysin The Times lehden listauksen kaikkien aikojen epätarkimmista historiallisista elokuvista; kymmenestä listatusta elokuvasta meidän perhe on rakentanut historiankäsityksiään vähintään kuudella elokuvalla. Tälläkö lailla vastuuntuntoinen historianopiskelija-äiti siirtää lapsilleen historian tietämystä.
Ja mitä sitten! Onko hieman viihteellinen ja epätarkka käsitys menneisyydestä huonompi kuin ei käsitystä lainkaan. Ja jos siinä sivussa mukaan tarttuu joitain virheellisiä detaljeja menneisyydestä, niin se on pieni hinta kiinnostuksen kasvusta. Toki kasvatusvastuuseeni äitinä, edes ilman mitään historiakytköksiä, kuuluu ohjata katsojaa kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä sekä oman ajan että menneisyyden ilmiöitä kriittisesti.
Vaan missä viipyvät yliopistokurssit historian popularisoinnista, hyödyntämisestä, kansantajuistamisesta ja kaupallistamisesta? Historiaa tullaan aina hyödyntämään kaupallisesti vaikka sitä kuinka paheksuttaisiin.
Niin ja se kaikkien aikojen epätarkin historiallinen elokuva on toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sukellusvene-elokuva U-571.
Silti häpeänpuna oli joltinenkin kun löysin The Times lehden listauksen kaikkien aikojen epätarkimmista historiallisista elokuvista; kymmenestä listatusta elokuvasta meidän perhe on rakentanut historiankäsityksiään vähintään kuudella elokuvalla. Tälläkö lailla vastuuntuntoinen historianopiskelija-äiti siirtää lapsilleen historian tietämystä.
Ja mitä sitten! Onko hieman viihteellinen ja epätarkka käsitys menneisyydestä huonompi kuin ei käsitystä lainkaan. Ja jos siinä sivussa mukaan tarttuu joitain virheellisiä detaljeja menneisyydestä, niin se on pieni hinta kiinnostuksen kasvusta. Toki kasvatusvastuuseeni äitinä, edes ilman mitään historiakytköksiä, kuuluu ohjata katsojaa kasvamaan vastuulliseksi toimijaksi, joka osaa käsitellä sekä oman ajan että menneisyyden ilmiöitä kriittisesti.
Vaan missä viipyvät yliopistokurssit historian popularisoinnista, hyödyntämisestä, kansantajuistamisesta ja kaupallistamisesta? Historiaa tullaan aina hyödyntämään kaupallisesti vaikka sitä kuinka paheksuttaisiin.
Niin ja se kaikkien aikojen epätarkin historiallinen elokuva on toisen maailmansodan aikaan sijoittuva sukellusvene-elokuva U-571.
Lähde: The 10 most historically inaccurate movies
Hyvä kirjoitus, ja olen samaa mieltä siitä, että historian popularisointi on historiatieteellekin enemmän etu kuin haitta. Itse olen innostunut historiasta nimenomaan elokuvien kautta, jotka ovat sitten saaneet ottamaan asioista enemmän selvää "oikeampien" kanavien kautta. Popularisointi antaa myös historialle monia sellaisia mahdollisuuksia, joita kaikilla muilla tieteenaloilla ei ole. Historia on tiede, jota on mahdoliista tehdä kansantajuisesti. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi fysiikan alalta ilmestyisi tutkimuksia, joita suuri yleisökin lukisi.
VastaaPoistaToisaalta hyvä jos nämä leffat ynnä muut populaarimmat julkaissut, Don Rosan ankka-sarjikset yms, herättävät mielenkiinnon asiaa kohtaan ja sitä kauttaa uusia historioitsijoita. Esim. ystäväni ei olisi ottanu klassilliset kielet, arkeologia ja kulttuurihistoria yhdistelmää ilman Xena-tv-sarjaa ;)
VastaaPoistaHyvä ja hauska teksti, jonka kanssa olen samaa mieltä - historian popularisoinnista taitaa olla tieteenalalle tosiaan enemmän hyötyä kuin haittaa. Parhaimmillaan historian kirjoitus minusta on hyviä tarinoita ja olisi harmi, jos suuri yleisö jäisi niistä paitsi.
VastaaPoistaKirjoitat hirveän hyvin ja jotenkin "herkullisesti", joten minusta tämä teksti oli oikein onnistunut blogitekstiksi. Ehkä muutama esimerkki ja kuvaus näistä historiallisesti epätarkimmista elokuvista olisi paikallaan, vai mitä mieltä muut ovat?
Sujuvaa tekstiä ja hyvä rakenne! Liisan ehdottamat kuvaukset elokuvista voisi ehkäpä kuitata myös valikoidulla kuvalla, vaikkei teksti sitä tuekseen kaipaakaan. Esimerkkejä matalan kynnyksen historiatiedosta tulee kuitenkin mainittua jo tuossa ensimmäisessä kappaleessa.
VastaaPoistaKiinnostava teksti ja aihe. Näin kai se on, että on parempi tietää historiallisista tapahtumista edes sen elokuvan verran kuin ei ollenkaan. Pitäisi vain muistaa aina niitä katsellessa, ettei kyseessä ole aina realistinen kuvaus tai ehdoton totuus, vaan joidenkin ihmisten tulkinta aiheesta. Se kun elokuvien tiimellyksessä tuppaa välillä unohtumaan. Mitä jos joku pitäisi esimerkiksi Tarantinon Inglourious Basterds -elokuvaa faktana. Historia saisi ihan uudenlaisia käänteitä. :)
VastaaPoistaTodella kiva teksti lukea. Onnistuit hyvin yhdistämään Timesin tekemän listauksen omiin kokemuksiisi ja mielipiteisiisi sekä nostamaan teeman laajempaan yhteyteen.
VastaaPoista