Blogien hallintaa?

Tieto on läsnä kaikkialla. Mutta erityisen läsnä se on internetissä, jossa jokainen napin painallus tuottaa eteen satoja uusia tiedon polkuja. Tiedon määrä on kasvanut käsittämättömäksi, hallitsemattomaksi jopa.

Internetin demokratisoivaa vaikutus on usein perusteltu tiedon lähteiden monipuolistumisella ja välikäsien poistumisella. Suomalaisen uutislukijan ei tarvitse tyytyä Yleisradion uutisiin Ranskan opiskelijalakoista. Internetin kautta hänellä on pääsy sekä ranskalaisten uutistoimistojen että opiskelijoiden omiin internetsivuihin, näin halutessaan.

Mutta kuinka moni meistä etsii niitä toisia näkökulmia? Kuinka moni vaivautuu tarkistamaan lähteen sidosryhmät ja etsimään vielä vastakkaisen osapuolen kannan asiaan? Entä tapahtuuko tiedonhaku kenties Googlea, tuota uutta tietosanakirjaa, käyttämällä? Mitä jää Googlen ulkopuolelle, onko sitä olemassa?

Uudessa mediaympäristössä eivät päde vanhat totuudet. Ei ole enää vain yhtä lähdettä, johon voisi sokeasti luottaa.

Nykyinen kasvava sukupolvi on sikäli mielenkiintoinen, että se saattaa hyvinkin olla ensimmäinen "uusien mediamuotojen" parissa kasvanut sukupolvi, väittää The Huffington Post-lehden nettisivuilla blogia ylläpitävä Jared Cohen USA:n ulkoministeriöstä. 2000-luvun lapsille pääsy uutisten pariin tapahtuu luentevasti useita eri välineitä hyväksikäyttäen. Miten nämä Facebook, You Tube, blogi, Twitter yms. mediamuodot vaikuttavat heidän tapaansa nähdä ja käyttää uutisia? Sanomalehtien, television, internetin ja radion lisäksi informaatiotulva valuu heidän ylitseen lukemattomista pienemmistä noroista. Millaisia suojamekanismeja he kehittävät kyetäkseen säästämään itsensä täydeltä uutisten kakofonialta? Uudessa mediaympäristössä, jota mm. lukuisat blogit hallitsevat, jokainen yksilö on vastuussa lukemastaan ja siitä miten sen antaa vaikuttaa mielipiteisiinsä. Kyse on yksilön valinnasta tietotulvan edessä. Kaiken katsottavan, luettavan ja kuunneltavan keskellä on kyettävä päättämään, mitä voi uskoa ja mitä ei. Vastuu näyttää vääjäämättä siirtyvän meille jokapäiväisille uutistenkäyttäjille.

Internetin parissa kasvaneiden kuva maailmasta, siitä kerrotut tarinat ja tavat käyttää niitä poikkeavat pari vuosikymmentä vanhempien tavoista radikaalisti. Jos tieto saadaan täysin eri lähteistä on se oletettavasti myös erilaista. Yksilön valinnan noustessa pääosaan jonkin ylemmän tahon sijasta muodostuu jokaisesta eri lähteistä kootusta tarinasta erilainen. Yhtäläiset ja kanonisoidut historiankertomukset näyttäytyvät tällaisen jopa eklektisen tietokäsityksen valossa pölyttyneinä ja vanhanaikaisina.

Millaiseksi mahtaakaan esim. historiankirjoituksemme muodostua kun nykyiset alakoululaiset saapuvat yliopistoihin? Vai onko muutos jo tapahtunut? Onko suurien kertomusten aika siis ohi?

Hyötyä ja kaupallisuutta

Luin juuri uusimman Satakunnan kansan Virta-liitteen. Sivulla kolme oli juttu blogin kaupallistamisesta. Artikkeli herätti kiinnostavia kysymyksiä ja aloin miettiä, minkälaisia blogeja yleensä kaupallistetaan ja mitä hyötyä bloggauksesta voi saada, siis hyvän mielen lisäksi. Entä miten näitä blogin hyödyntämiskeinoja voi soveltaa historiablogeihin? Virran jutussa haastattelussa on Tarkkamarkka-blogilla itseään elättävä hämeenlinnalainen Markus Ossi, joka antaa kirjoituksissaan lukijoilleen säästövinkkejä. Ossin mukaan pienten lisätulojen hankkiminen tekstimainoksilla on helppoa. Tällainen onnistuu esimerkiksi Googlen Adsense –tekstimainoksilla, joista voi saada kuukaudessa tuloja noin 5-50 euroa. Rikastumaan mainoksilla ei siis helposti pääse ja kohtalaiset tulot vaativat jo enemmän työtä. Ossilla kaupallistaminen on sujunut hyvin, muttei hänkään tienaa päätoimisella blogillaan silti kuin puolet siitä kuin palkkatöissä ollessaan ansaitsi.

Mainokset siis ovat eräs avain tuloihin. Kun tutustuu AdSense-ohjelmaan, voi huomata että mainosten lisäämisessä on omat vaikeutensa. AdSenseen vaikuttaa liittyvän suuri määrä ohjelmasääntöjä, jotka mahdollisesti saattavat hankaloittaa bloggaamista. Myös Tradedoubler tarjoaa ansaitsemiskeinoja web-sivuille. Hyviä esimerkkejä kaupallistetuista blogeista ovat lukuisat muotiblogit, joiden imagoon mainokset sopivatkin.

Esittelen tässä muutaman suositun sivuston, joihin törmäsin pohtiessani blogeista saatavaa hyötyä. Eräs erittäin suosittu muotiblogi vaikuttaa olevan MouMou mouruaa, jolla on 758 lukijaa ja reunapalkki täynnä mainoksia. Toisenlainen menestystarina on outoihin ilmiöihin keskittyvä Paranormaaliblogi, joka aloitti pienestä, mutta eteni mainostajien hankkimisesta jopa oman shopin perustamiseen. Blogin pitäjä kirjoittaa aloittaneensa blogin vuonna 2007 huomattuaan, ettei vastaavaa suomenkielistä blogia ollut lainkaan olemassa.

Hyvä ja omaperäinen idea on siis suosion salaisuus. Mainokset ja historiablogi eivät silti mielestäni sovi välttämättä yhteen, sillä humanististen tieteiden perinteeseen kaupallisuus ja mainosvalta eivät yleensä ole kuuluneet. Mainokset saattavat jopa rajoittaa blogikirjoituksia, sillä oletettavasti niiden täytyisi sopia mainostajien imagoon.

Kuitenkin toinen Markus Ossin esilletuoma blogihyöty on käyttökelpoinen myös historioitsijalle. Ossi kertoo, että ”bloggaamalla voi yrittää saada itselleen johtavan asiantuntijan aseman.” Tämä voisi olla hyvä syy juuri tietynlaisen historiablogin pitämiseen. Historioitsija voi blogin kautta kaupitella asiantuntemustaan ja liittää blogin jopa osaksi sähköistä curriculum vitaeaan. Saattaisin jopa kuvitella, että tutkija voisi saada vaikkapa luentopyyntöjä keskittymällä tiettyyn tutkimustaan tukevaan osa-alueeseen blogissaan. Blogia suunnitellessa kannattaa miettiä tarkkaan, minkälaiselle historiablogille olisi vielä tilaa ja kysyntää, unohtamatta tietysti omia kiinnostuksenkohteitaan. Agricola-historiafoorumilla voi tutustua historiablogeihin.

Tärkeintä blogin pitäjälle on tietysti yleisön huomion herättäminen. Blogin tunnettavuutta voi lisätä muun muassa ilmoittamalla sen Blogilista -palveluun, jonne kerätään suomalaisten pitämiä tai suomalaisia asioita käsitteleviä blogeja.


Lähteet ja lisätietoa:
Blogilista
Bloggaaja
Satakunnan Kansa,Virta Nro 47, 20.11.-26.11.2009. Satakunnan Kansan viikkoliite, SK-Print 2009.

Bloggaamisesta

Blogeja on erilaisia. On käsityöblogeja, poliittisia blogeja, sarjakuvablogeja, japanilaiseen kulttuuriin keskittyviä blogeja, kokkausblogeja.... blogeja eri aiheisia blogeja on joka lähtöön! Tyy tiedottaa ajankohtaisista asioistaan blogissaan. Varmasti sekin kertoo jotain, että paperinen mediakin siirtyy bloggaamaan, kuten Trendi, Olivia ja MeNaiset sekä Hesari. Blogia voi käyttää kaveripiirin koossa pitäjänä aivan kuten Facebookiakin. Kesällä Finconissa Big is Better but small is beautifull - paneelissa internet scifi - kirjailija Cheryl Morgan totesi, blogien syntyneen kiireiseen maailmaan. Twitter oli seuraava askel, kun aikaa ei ollut lukea eikä kirjoittaa enää blogitekstejä. Twitter in plain English - videon mukaan Twitter on puolestaan väline, jolla saadaan tietää mitä seuraamamme ihmiset tekevät blogipostaustensa välillä.

Erilaiset ihmiset lukevat eri blogeja eri syistä. Itse en keksi historian blogille muuta syytä, kuin oman tieteellisen käyntikortin luominen, kuten Annastiina toteaa tekstissään Blogi ja historiablogi. Itse kirjoitin kandia tehdessäni jonkin verran kenttäpäiväkirjaa blogimuotoon toivoen samalla kommentteja työhöni laajemmalta lukijakunnalta. Kirjoittaminen on jäänyt kommenttien puuttuessa. Onkin mielenkiintoista pohtia kirjoittaako bloggaaja enemmän itselleen vai lukijoilleen. Ainakin päiväkirjamaisissa blogeissa kyseessä on sekä oman itsensä purkaminen, että yhteydenpito kavereihin. Verrattuna kuiten painettuun mediaan, blogi on käytännöllinen, sillä asioita ei tarvitse selittää vaan selittämisen voi hoitaa videoin, kuvin ja linkittämällä. Tämä jättää tilaa kirjoittajan omille ajatuksille ja pohdinnoille.

Blogien historiassa on ollut linkkiblogeja, jotka listasivat tietyn aihealueen linkkejä. Nykyään oman kiinnostuksen kohteensa internet-sivuja löytää helposti mm. Stumble upon palvelun avulla. Blogien ulkonäön ja sisällön muutokseen ovat varmasti vaikuttaneet, osaamisen lisääntyminen blogien luonti palvelujen, ja internetin käytön kasvu.

Toisin kuin virallisia painettuja ja verkkojukaisuja, kukaan ei valvo blogien julkaisuja. Ei ole pitkä aika, kun blogissa kirjoitettua tekstiä puitiin oikeudessa kunnianloukkauksena. Kirjoittaja voi piiloutua verkossa anonymiteetin taakse, mutta kuinka pitkälle se kantaa? Vaikka itse kirjoitan blogeissa monesti henkilökohtaisistakin asioista, en usko sen vaikuttavan ihmisten minuun suhtautumiseen sen enempää kuin kertomatta jättäminenkään. Kuinka paljon tekstillä voi loukata? ja loukkauksista puheen ollen....

Muutamia videoita:

Mikä on blogi?

Mikä on Twitter?

Kuinka blogata sukututkimuksestaan?