Blogeja on erilaisia. On käsityöblogeja, poliittisia blogeja, sarjakuvablogeja, japanilaiseen kulttuuriin keskittyviä blogeja, kokkausblogeja.... blogeja eri aiheisia blogeja on joka lähtöön! Tyy tiedottaa ajankohtaisista asioistaan blogissaan. Varmasti sekin kertoo jotain, että paperinen mediakin siirtyy bloggaamaan, kuten Trendi, Olivia ja MeNaiset sekä Hesari. Blogia voi käyttää kaveripiirin koossa pitäjänä aivan kuten Facebookiakin. Kesällä Finconissa Big is Better but small is beautifull - paneelissa internet scifi - kirjailija Cheryl Morgan totesi, blogien syntyneen kiireiseen maailmaan. Twitter oli seuraava askel, kun aikaa ei ollut lukea eikä kirjoittaa enää blogitekstejä. Twitter in plain English - videon mukaan Twitter on puolestaan väline, jolla saadaan tietää mitä seuraamamme ihmiset tekevät blogipostaustensa välillä.
Erilaiset ihmiset lukevat eri blogeja eri syistä. Itse en keksi historian blogille muuta syytä, kuin oman tieteellisen käyntikortin luominen, kuten Annastiina toteaa tekstissään Blogi ja historiablogi. Itse kirjoitin kandia tehdessäni jonkin verran kenttäpäiväkirjaa blogimuotoon toivoen samalla kommentteja työhöni laajemmalta lukijakunnalta. Kirjoittaminen on jäänyt kommenttien puuttuessa. Onkin mielenkiintoista pohtia kirjoittaako bloggaaja enemmän itselleen vai lukijoilleen. Ainakin päiväkirjamaisissa blogeissa kyseessä on sekä oman itsensä purkaminen, että yhteydenpito kavereihin. Verrattuna kuiten painettuun mediaan, blogi on käytännöllinen, sillä asioita ei tarvitse selittää vaan selittämisen voi hoitaa videoin, kuvin ja linkittämällä. Tämä jättää tilaa kirjoittajan omille ajatuksille ja pohdinnoille.
Blogien historiassa on ollut linkkiblogeja, jotka listasivat tietyn aihealueen linkkejä. Nykyään oman kiinnostuksen kohteensa internet-sivuja löytää helposti mm. Stumble upon palvelun avulla. Blogien ulkonäön ja sisällön muutokseen ovat varmasti vaikuttaneet, osaamisen lisääntyminen blogien luonti palvelujen, ja internetin käytön kasvu.
Toisin kuin virallisia painettuja ja verkkojukaisuja, kukaan ei valvo blogien julkaisuja. Ei ole pitkä aika, kun blogissa kirjoitettua tekstiä puitiin oikeudessa kunnianloukkauksena. Kirjoittaja voi piiloutua verkossa anonymiteetin taakse, mutta kuinka pitkälle se kantaa? Vaikka itse kirjoitan blogeissa monesti henkilökohtaisistakin asioista, en usko sen vaikuttavan ihmisten minuun suhtautumiseen sen enempää kuin kertomatta jättäminenkään. Kuinka paljon tekstillä voi loukata? ja loukkauksista puheen ollen....
Kiinnostava tuo ohje sukututkimuksen bloggaamiseksi. Itsekin olen tehnyt oman suvun tutkimista, mutta se tuntuisi jotenkin liian henkilökohtaiselta blogiaineistoksi.
VastaaPoistaMielenkiintoinen ja kattava kirjoitus blogeista ja bloggaamisesta.
VastaaPoistaItse olen joskus "eksynyt" harrastuksiin keskittyviä blogeja lukemaan etsiessäni esimerkiksi reseptejä netistä. Tuosta historia (tai muun opiskeluun tai työhön liittyvän) blogin pitämisestä tuli mieleeni, että käyntikorttina toimimisen lisäksi se saattaa auttaa selvittämään ja jäsentämään alansa puolesta paljon kirjoittamaan joutuvan ajatuksia. Varsinkin jos ei pitäydy täysin tieteellisen blogin kaavassa vaan antaa itsensä pohdiskella käsittelemiään asioita myös vapaammasta näkökulmasta.
Hyvä pointti, Laura. Blogit todellakin toimivat monella ajatusten selvittämis- ja purkamisväylänä. Olen huomannut tämän ihan gradublogeissakin, joita olen lueskellut.
VastaaPoistaJep. Olin juuri samaa kommentoinut kuin Laura S mutta näköjään se oli kadonnut bittiavaruuteen =(
VastaaPoistaItselläni on julkinen päiväkirja blogina. Vaikken siinä suoraan sanokkaan nimeäni yms. niin kyllä mainostan sitä tutuilleni. Olen miettinyt paljon anonymiteettiä ja yksityisyyttä. Itse ajattelen niin, että miksei kaikki lähtökohtaisesti voi käyttäytyä niin, ettei sillä ole väliä tuleeko asioista kuvia nettiin/iltapäivälehtiin. Minua ei ainakaan haittaisi, jos työnantajani saisi tietää esim. että olen käynyt joskus terapiassa. Jos se hänelle on huono asia, niin eipä ole minulle hyvä työpaikka
Kaipa se riippuu täysin blogin pitäjästä ja blogin tyylistä, millaisia asioita siellä haluaa jakaa. Vähän samanlaisia asioita pohtii ihan perinteinen lehdistö. Heidän aihevalintansa profiloivat tietenkin koko julkaisua. Jotkut etsivät sensaatiojuttuja eivätkä välitä niinkään kunnianloukkauksista tai todenperäisyydestä. Sitten taas toiset julkaisut haluavat juuri olla luotettavia ja asiallisia.
VastaaPoistaItse myönnän käyttäneeni blogia aikoinaan, jo yläasteikäisestä asti, juuri henkilökohtaisuuksien kertaajana, niin sanottuna julkisena päiväkirjana, jota ystäväni saivat lukea. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että tarkkaanvalittu ystäväpiirini oli lopulta aika erilainen kuin blogimaailman tuttavani, jotka tekstejäni lukivat. Vaikka osaltaan kommenttien puute oli yksi syy lopettaa tällaisen ajatusten purkaaminen, "venttaaminen", myös ajatus siitä, että yksityiset asiani ovat joskus ihan käytännössä kasvottomien ihmisten luettavissa (tai havaittavissa), sai oloni epämukavaksi.
VastaaPoistaToisaalta eri asia on sitten, etteikö lähes mikä tahansa blogi aihepiiriltään voisi perustua aivan samaan ideaan, eli tähän venttaamiseen - informaatiotulvan ulossuoltamiseen. Usein huomaan esimerkiksi, että töiden ja normaalin tietokoneella istumisen lomassa löydän valtavasti mielenkiintoisia artikkeleita netistä, jotka ehkä lukaisen tai jätän taustalle odottamaan sopivaa hetkeä. Jos erehdyn lisäämään ne selaimen kirjainmerkkeihin, en lue niitä koskaan - koska tietoa tulee aina lisää, ja löydän joka päivä saman määrän tai usein enemmänkin kiinnostavia löytöjä netin syövereistä.
Yksi hyvä puoli bloginsa aihepiirin joustavuudesta on silloin se, että kaikki nähdäkseen hyvät artikkelit voi "kommentoida läpi" blogissaan. Kirjoittaminenhan on yksi loistava jäsentelyväline, ja näin tekstistä saa silloin itse enemmän irti, ja sen voi välittää mielenkiintoisena tärppinä lukijoilleen eteenpäin.
Joskus tosin huomaan tämän ongelmaksi. Esimerkiksi kun kesken tekijänoikeusasioita pohtiessani eksyn lukemaan artikkelia kanadalaisen NHL-pelaajan ongelmallisesta lapsuudesta ja siitä juuri julkaistusta kirjasta. Aihepiirirajausta on joskus ihan omankin edun vuoksi harrastettava, ettei bloggaus veisi liikaa tunteja, henkeä ja terveyttä. :)