Blogien hallintaa?

Tieto on läsnä kaikkialla. Mutta erityisen läsnä se on internetissä, jossa jokainen napin painallus tuottaa eteen satoja uusia tiedon polkuja. Tiedon määrä on kasvanut käsittämättömäksi, hallitsemattomaksi jopa.

Internetin demokratisoivaa vaikutus on usein perusteltu tiedon lähteiden monipuolistumisella ja välikäsien poistumisella. Suomalaisen uutislukijan ei tarvitse tyytyä Yleisradion uutisiin Ranskan opiskelijalakoista. Internetin kautta hänellä on pääsy sekä ranskalaisten uutistoimistojen että opiskelijoiden omiin internetsivuihin, näin halutessaan.

Mutta kuinka moni meistä etsii niitä toisia näkökulmia? Kuinka moni vaivautuu tarkistamaan lähteen sidosryhmät ja etsimään vielä vastakkaisen osapuolen kannan asiaan? Entä tapahtuuko tiedonhaku kenties Googlea, tuota uutta tietosanakirjaa, käyttämällä? Mitä jää Googlen ulkopuolelle, onko sitä olemassa?

Uudessa mediaympäristössä eivät päde vanhat totuudet. Ei ole enää vain yhtä lähdettä, johon voisi sokeasti luottaa.

Nykyinen kasvava sukupolvi on sikäli mielenkiintoinen, että se saattaa hyvinkin olla ensimmäinen "uusien mediamuotojen" parissa kasvanut sukupolvi, väittää The Huffington Post-lehden nettisivuilla blogia ylläpitävä Jared Cohen USA:n ulkoministeriöstä. 2000-luvun lapsille pääsy uutisten pariin tapahtuu luentevasti useita eri välineitä hyväksikäyttäen. Miten nämä Facebook, You Tube, blogi, Twitter yms. mediamuodot vaikuttavat heidän tapaansa nähdä ja käyttää uutisia? Sanomalehtien, television, internetin ja radion lisäksi informaatiotulva valuu heidän ylitseen lukemattomista pienemmistä noroista. Millaisia suojamekanismeja he kehittävät kyetäkseen säästämään itsensä täydeltä uutisten kakofonialta? Uudessa mediaympäristössä, jota mm. lukuisat blogit hallitsevat, jokainen yksilö on vastuussa lukemastaan ja siitä miten sen antaa vaikuttaa mielipiteisiinsä. Kyse on yksilön valinnasta tietotulvan edessä. Kaiken katsottavan, luettavan ja kuunneltavan keskellä on kyettävä päättämään, mitä voi uskoa ja mitä ei. Vastuu näyttää vääjäämättä siirtyvän meille jokapäiväisille uutistenkäyttäjille.

Internetin parissa kasvaneiden kuva maailmasta, siitä kerrotut tarinat ja tavat käyttää niitä poikkeavat pari vuosikymmentä vanhempien tavoista radikaalisti. Jos tieto saadaan täysin eri lähteistä on se oletettavasti myös erilaista. Yksilön valinnan noustessa pääosaan jonkin ylemmän tahon sijasta muodostuu jokaisesta eri lähteistä kootusta tarinasta erilainen. Yhtäläiset ja kanonisoidut historiankertomukset näyttäytyvät tällaisen jopa eklektisen tietokäsityksen valossa pölyttyneinä ja vanhanaikaisina.

Millaiseksi mahtaakaan esim. historiankirjoituksemme muodostua kun nykyiset alakoululaiset saapuvat yliopistoihin? Vai onko muutos jo tapahtunut? Onko suurien kertomusten aika siis ohi?