Huomioita ja palautetta blogitehtävästä

Olen nyt lueskellut teidän kaikkien blogilastut sekä lastuja koskevat kommentit uudempaan kertaan ja kommentoin tässä kaikkia kerralla. Ensinnäkin täytyy sanoa, että kirjoituksenne osoittavat oivasti kuinka erilaisia tekstilajeja blogissa voi käyttää.

(Koska blogi on nyt kaikkien luettavissa, käytän tässä teidän blogissa käyttämiänne nimiä tai nimimerkkejä.)


Blogilastujen kommenteista

Lukiessani suurimmaksi osaksi hyvin jäsenneltyjä ja mietittyjä kommenttejanne huomasin jälleen, kuinka suuri merkitys hyvällä suomen kielellä on asian perille menemisessä. Koska usein blogilastut kirjoitetaan nimenomaan herättämään keskustelua, on tärkeää että blogilastun kommentit ovat yhtä huolella mietittyjä ja kirjoitettuja kuin itse lastu.


Minkälainen on hyvä blogilastu?

Kuten olimmekin aiemmin keskustelleet, ei voida määritellä mitä tiettyä tekstilajia blogiin kirjoittaminen edustaa. Teidän blogilastunne demonstroikin tätä oivasti liikkumalla ironisesta pakinasta aina vakavaan asiatekstiin.

Blogilastujenne ja niiden kommentoinnin perusteella voisi väittää, että yksi merkittävin blogiin yhdistetty ominaisuus on omien mielipiteiden selkeä ilmaiseminen. Vaikka lastussa olisi esitetty mielipiteitä, mutta niitä ei oltu tuotu tarpeeksi selkeästi esiin, kysyttiin kirjoittajan mielipidettä heti kommenteissa.

Toinen usein esiinnoussut asia oli tekstin ulkonäkö. Blogi on tekstinä täysin sidottu kuvaruutuun, josta harva jaksaa lukea tiuhaa, pientä tai koukeroista tekstiä. Tästä syystä muun muassa Tatu ehdotti kappaleiden pitämistä mahdollisimman lyhyinä ja toisaalta rivivälin pitämistä tarpeeksi suurena. Myös esimerkiksi kursiivin käyttö läpi tekstin herätti vahvan vastustusreaktion.

Kolmas asia, joka nousi muutamankin kerran esiin oli sähköisen median suomien mahdollisuuksien laajempi käyttö. Erityisesti kuvia ja leipätekstiin upotettuja linkkejä toivottiin käytettävän enemmän.

Yksi asia, mihin itse kiinnitin lastuissanne huomiota oli tietynlainen onnistunut "yhden asian politiikka". Useimmissa lastuissa aihe oli rajattu tarkkaan ja siihen pureuduttiin tiiviisti rönsyilemättä sinne tänne. Ehkä blogilastua voisikin valitusta tekstilajista huolimatta ajatella aina puheenvuorona yhdestä asiasta kerrallaan, eli tekstinä jonka tarkoitus on herätellä pohtimaan tarkemmin jotain yhtä ja tiettyä asiaa.

Aivan viimeisenä yleishuomiona kiinnittäisin huomiota otsikointiin. Koska asiapitoisetkin blogit kilpailevat lukijoista, on otsikon muotoilua hyvä pohtia. Ensinnäkin on hyvä huomioida, että asiapitoisessa blogissa eivät välttämättä päde samat retoriset keinot kuin viihteellisemmissä blogeissa. Kovin erikoinen ja abstrakti otsikko saattaakin houkuttelun sijaan karkottaa mahdollisia lukijoita. Toisaalta kuivakat ja pelkästään toteavat otsikot tyyliin "palautetta kurssista" eivät nekään kovasti houkuta lukemaan. Eli ainoa neuvo, minkä osaan antaa on, että kiinnittäkää otsikointiin huomiota ja pohtikaa kohdeyleisöänne.

Olen yrittänyt ryhmitellä tekstejänne jonkinlaisten karkeiden luokkien alle ja sen lisäksi olen koittanut kommentoida kutakin blogilastua – minkälaista tekstiä se edustaa ja miten. Alla siis lastujenne läpikäyntiä.


Blogilastu vuoropuhelussa jonkin ajankohtaisen asian kanssa

Suosituin tapa kirjoittaa blogilastu oli tarjota lukijalle tiukka paketti tietoa ja pohtia samalla omia mielipiteitä asiasta. Elämänkulkija pohti lastussaan "Hyötyä ja kaupallisuutta" kuinka blogia pitämällä voi hyötyä muun muassa tienaamalla rahaa tai pönkittämällä omaa asemaansa jossain tietyssä yhteisössä. Hän pohtii myös mitä hyötyä historia-aiheisen blogin pitämisestä voi olla pitäjälleen. Mielestäni lastu on napakka sekoitus tietoa ja omaa pohdintaa. Tietyllä tavalla onnistuneesta lastusta kertonee myös kirjoitusta seuraavat pitkät asiaa eri kulmista pohtivat kommentit.

Laura S. puolestaan esittelee kirjoituksessaan open access -käytäntöä (Open Access - hyötyä ja haastetta). Lastussa tuodaan esiin paljon tietoa ja samalla siinä jatkuvasti arvioidaan ja pohditaan kyseisen tiedon merkitystä. Samalla tekstiin oli ajoittain saatu mukaan kuivaa huumoria. Itse pidin erityisesti kohdasta, jossa käsiteltiin Elorea ja lehden toivomaa ja myöhemmin saamaa vakituista julkaisutukea. Tämäkin lastu on mielestäni onnistunut asiapitoisempi lastu. Idealistisesti haluaisin ajatella, että koska kansa maksaa opiskelumme voimme me puolestamme aina aika ajoin valistaa kansaa – hyvä me.

Myös Tatu pyöri ajankohtaisten asioiden ympärillä jakaen samalla tietoa ja tietolähteitä pohtimastaan asiasta (Tässä minulla lähde - vaan millä oikeuksilla?). Kuten lastun kommenteissakin kirjoitettiin, oli lastussa yhdistelty mukavasti tiedon jakamista ja sen punnitsemista. Omanlaisensa blogitekstin vapauden mahdollistama ratkaisu oli periaatteessa erillinen loppukaneetti, jossa kerrottiin oma yksittäinen henkilökohtainen kokemus puheena olevasta aiheesta. Mainio kirjoitus sekin.

Tekijänoikeuksien ympärillä pyöri myös Johanna (Tekijänoikeudet verkossa). Kuten muutkin kommentoivat, oli hänen tekstinsä selkeä paketti tietoa yhdestä asiasta. Johanna itse pohti olisiko omien mielipiteiden lisääminen tehnyt lastusta liian pitkän. Itse ajattelisin nyt tutustuttuani vielä paremmin blogiteksteihin, että omat mielipiteet ovat niin oleellinen osa blogikirjoittelua, ettei niiden lisääminen voi pidentää lastua liiaksi. Eli rohkeasti vain kommentoimaan esille tuotuja asioita.


Blogilastu esittelemässä tiettyä asiaa huumorin tai kevyen esimerkin keinoin

Liisa käytti mielestäni onnistuneesti ironiaa pohtiessaan sitä, miten olisi hyvä kirjoittaa internettiin oli kyseessä sitten keskustelupalsta tai tieteellisempi puheenvuoro tai kirjoitus (Hyvän tekstin 10 käskyä). Blogien vahvuus lienee siinä, että tekstilajin saa valita suhteellisen vapaasti. Voisin hyvin kuvitella Liisan kymmenen käskyä asiasisältönsä puolesta jonkin lehden tai keskustelupalstan "ohjeita kirjoittajille" -osiossa. Tällöin ei tietenkään saisi käyttää nyt käytettyä ironiaa, jolloin käskyt muuttuisivat heti puisevammiksi, vaikka itse sisältö ja tarkoitus pysyisivät samana. Eli blogin mahdollistama huumorin käyttö voi jopa auttaa joidenkin asioiden perille menoa.

Huumorilla höystetty oli myös teijan kirjoitus "Onko historian popularisoiminen sen väärinkäyttöä?". Teija pohti lastussaan historian popularisoinnin asemaa sekä tarkoitusta. Hän esitti muun muassa, että populaari esitys – vaikka olisikin virheellinen – voi toimia kiinnostuksen herättäjänä historiaa kohtaan. Lastu sai hauskalla tavalla pohtimaan omaa suhtautumista kyseiseen asiaan. Lastu herätti ehdottomasti kiinnostuksen ja siitä syystä olisin kaivannut, että teija olisi vielä laajemmin tuonut ilmi omia ajatuksiaan ja ideoitaan historian popularisoinnista. Jos jotain itse olen tämän syksyn aikana oppinut, niin blogilastussa omalla perustellulla mielipiteellä on hyvin tärkeä asema.

Myös Pinja käytti keveämpää lähestymistapaa käsitellessään sinänsä tärkeää ja monimutkaista asiaa (Yksi on monta?). Kurssillahan pohdimme aiemmin tekijyyttä ja Pinjan valitsema esimerkki kuvaa hyvin kuinka monia ihmisiä jonkin teoksen tekemiseen voi osallistua. Tässäkin on mielestäni hyvin käytetty blogin suomia vapauksia. Konkreettiseen esimerkkiin puettu pohdinta hankalammasta asiasta voi toimia hyvänä keskustelun avauksena ja itse keskustelussa tai myöhemmissä blogilastuissa voi pohtia asiaa teoreettisemmin ja monipuolisemmin.

Eveliinan kirjoitus otsikolla "Historianelävöittäjät ja tieteellisen tiedon demokratisointi" toimii hieman samalla tavoin kuin Pinjan teksti. Eveliina pohtii tieteellisen tiedon demokratisointia käyttämällä hänelle tuttua aihetta, historian elävöittämistä. Lastu on hyvä ja mielenkiintoinen. Ottaen kuitenkin huomioon, että tämä blogi ei ole tarkoitettu millekään tietylle harrastajien ryhmälle ei aiheesta voida olettaa olevan paljoakaan ennakkotietoja. Tästä syystä lastun alussa olisi voinut lyhyesti määritellä keitä "historianelävöittäjät" käytännössä ovat. Tällaisiin ongelmiin ei luultavasti kuitenkaan törmää, jos ja kun pitää omaa blogia, koska uskon (ja toivon) että jo blogia aloitettaessa jokainen miettii kohderyhmäänsä eli keiden hän haluaa lukevan blogiaan.


Yleistä pohdintaa ja keskustelunavauksia

Moni blogilastu toimi eräänlaisena keskustelunavauksena, jossa tuotiin esiin eri näkökulmia ja kirjoittajan omia mielipiteitä.

Katariina pohtii kirjoituksessaan "Leviääkö McDonald’s-ilmiö tieteeseenkin?" rahan ja vallan merkitystä tieteellisen tiedon jakamisessa internetin välityksellä. Oivaltavasti hän muistutti, ettei menneisyydessä tietoa ole säilötty yhtään sen demokraattisemmin. Hyvä keskustelunavaus. Katariinan kanssa samassa aihepiirissä pyöri myös Signorina A (Blogien hallintaa?). Vaikka aihe oli sama, nosti hän esiin aivan toisenlaisen ja yhtä mielenkiintoisen pohtimisen aiheen. Itsekin pohdin ovatko suurien kertomusten aika todella ohi, mutten ehkä ole ennen ajatellut pääsyyksi tiedon tulvimista ja pirstaloitumista. Keskustelua herättelevä aihe tämäkin ja siten oman käsitykseni mukaan onnistunut blogilastu. Myös Raija pyöri saman aiheen ympärillä (Internet ja demokratia). Raija tuo esiin useampia mielenkiintoisia asioita, mutta niitä on ehkä liian monta ja erilaista yhteen lastuun? Keskustelua herätettäessä olisi hyvä valita aiheista se itseä kiinnostavin ja kirjoittaa vain siitä. Ehkä toiset aiheet voisi käsitellä sitten kukin omassa lastussaan, jolloin niitä voi pohtia syvemmin ja antaa hieman myös tarkempaa tietoa? Internetin tasa-arvoisuutta mietti myös Ramona kirjoituksessaan "Tasapuolista tiedonlevitystä?". Ramona toi rahan ja vallan lisäksi esiin tiedon levittämisen tai sen levittämättä jättämisen poliittiset syyt. Kaikkien näiden neljän blogilastun pohjalta olisi helppo aloittaa hyvinkin mielenkiintoinen ja monia näkökulmia omaava keskustelu – ja sellaista jo hieman virisikin.

Iris Hyyrysen kirjoitus toimi keskustelun herättelijänä pohtiessaan plagiointia (Tekijänoikeuksien rikkominen). Kirjoituksessa nostettiin esiin sopivasti vain yksi aihe ja lopussa heräteltiin miettimään plagiointikulttuurin yleisyyttä korkeakoulujen lisäksi peruskoulussa. Sinänsä hyvään kirjoitukseen olisin itse ehkä kaivannut hieman lisätietoja keskustelun tueksi jo itse tekstiin, vaikka lopussa olikin linkki asiaa käsittelevään uutiseen.

Tiina Koski pohtii oivasti nimeässään (Suomen kielen rappio vai luovuuden hedelmä?) kirjoituksessa suomalaisten kielitaitoa ja sen mahdollista puutetta. Itse lastussa tuodaan esiin useampi asiaan liittyvä näkökulma, joista kukin on omiaan herättelemään aivonystyröitä pohtimaan kyseistä asiaa. Jälleen hyvä teksti keskustelua aloittamaan.

Seregi pohti lastussaan blogien kirjoittamista yleisesti (Bloggaamisesta). Hän samalla esitteli blogeihin liittyviä asioita, antoi linkkejä ja esitti kysymyksiä. Vaikka lastussa esiteltiin useita näkökulmia ja kysymyksiä, pysyttiin siinä kuitenkin hyvin yhden aiheen ympärillä. Ehkä hyvin lyhyt kappale blogien historiasta oli turha, sillä vain ohimennen käsiteltynä ei näkökulmasta saanut oikein kiinni.


Blogilastu ajankohtaisen tiedon levittäjänä

Myös uutisia oli hyödynnetty blogilastuja kirjoitettaessa. Julia Thurén kommentoi lastussaan "Ideavaras vai tiedon levittäjä?" kiinnostavasti lukemaansa Journalisti-lehdessä julkaistua artikkelia. Tässä tulee esiin jälleen yksi muoto, johon blogia voi käyttää eli keskustelun käyminen muun median kanssa. Kirjoituksessaan Julia kertoo lyhyesti, mistä hänen lukemassaan artikkelissa on kyse ja liittää asiat omiin kokemuksiinsa ja tietoihinsa. Jos blogimme olisi laajalti luettu blogi, voisi joku puolestaan kommentoida omassa blogissaan Julian kirjoitusta, jolloin internetin mahdollistama keskustelevuus ja tiedon leviäminen toimisi jo aikasta oivasti.

MariaK (Yhteinen historia?) pohti lastussaan historian oppikirjojen merkitystä. Hän kertoi lukijoille saksalaisten ja ranskalaisten yhdessä kirjoittamasta historian oppikirjasta ja vertasi projektia niihin tietoihin, mitä venäläisten kerrotaan oppikirjoissaan historiasta kirjoittavan. Minusta tämä on onnistunut blogilastu useammasta syystä – siinä yhdistetään ajankohtainen monelle lukijalle ehkä tuntematonkin tieto omaan historia-alan tuntemukseen. Samalla asiaan otetetaan selkeästi kantaa.


Kuinka kuva lisätään

Muutama kyseli, kuinka kuva lisätään tekstiin. Tekstieditorin yläreunassa on kuvake, jonka määrite on "Lisää kuva" ja kuvan lisääminen neuvotaan ainakin minun versiossani suomenkielellä alusta julkaisuun asti. Mutta tämä ei taitane olla se ongelmakohta. Ainakin Tiina Koski kyseli tätä ja koitin katsella minkä tähden hän ei onnistu tuossa kuvan lisäämisessä. Koodin perusteella näyttäisi siltä, että "Lisää kuva" -kuvakkeen sijaan on käytetty "Lisää linkki" -kuvaketta. Eli "Lisää kuva" -kuvakkeen kautta lisätään myös linkin takana olevat kuvat, kuten tuo agricola-aku ankka -kuva.


Blogi on nyt teidän

Blogiharjoitus on nyt ohi, mutta jos vain kiinnostusta riittää, niin käyttäkää toki tätä blogia vastaisuudessakin, jos mieleenne tulee historiaan, kirjoittamiseen tai toimittamiseen liittyviä ajatuksia. Kuten muutama huomauttikin voi blogia käyttää muun muassa omien ajatusten jäsentelyyn ja palautteen saamiseen. Teidän esimerkkinne innoittamana voisin itsekin innostua kirjoittamaan jonkin lastun.

Blogi on nyt tosiaan avattu kaikelle yleisölle ja samalla teille kaikille on lisätty täydet oikeudet blogiin. Jos muutamakin teistä innostuu jatkamaan tänne kirjoittelua ja taso pysyy yhtä hyvänä kuin näissä harjoituslastuissanne, niin voisimme kysyä pääsisimmekö Agricolan blogilistalle. Uskon että monia kiinnostaisi lukea välillä historian opiskelijoiden mielipiteitä eikä aina näitä jo vakiintuneiden "jäärien" turinoita ;). Joka tapauksessa, kiitos kaikille kurssille osallistuneille, joskin useimpien kanssa työskentelemme vielä keväänkin :).

Yst. terv.
Annastiina