maanantai 30. marraskuuta 2009

Suomen kielen rappio vai luovuuden hedelmä?




Tieteellisen tekstin tasoa määrittelevät monenlaiset seikat: sisältö, argumentaatio, lähteet, tutkimuskysymykset tai vaikkapa näkökulmat ja tutkimustulokset. Hyvän tieteellisen tekstin määrittelyjä on löydettävissä netistäkin vaikka ja kuinka paljon, ja yksi näitä kaikkia yhdistävä tekijä on vaatimus oikeakielisyydestä. Miksi ihmeessä tämä pitää mainita erikseen tieteellisen tekstin määrittelyssä? Eikö jokaisen suomalaisen pitäisi osata käyttää äidinkieltään niin suullisessa kuin kirjallisessakin viestinnässä? Viime aikoina eri medioissa on väläytelty kuvaa nykynuorten suomen kielen taitamattomuudesta, jonka syyksi on arveltu 90-luvulla suoritettua lukioiden äidinkielen opetuksen vähentämistä.


Suomeen luotiin 1800-luvulla suomenkielinen koulutusjärjestelmä, jonka ansiosta sivistyksen saattoi saavuttaa ilman minkään vieraan kielen hallintaa. Koulutuksen myötä suomalaiset saivat edellytyksen toimia yhteiskunnassa aiempaa korkeammillakin tasoilla. Suomen kieli ei ole aina ollut yhtä itsestään selvää kuin nykyaikana, vaan kielemme tämän hetkinen asema on vaatinut paljon ponnisteluja ja voimainkoitoksia. Kieli ymmärrettiin jo tällöin välineeksi sivistyksen saavuttamiseen, ja sen vuoksi erityisen arvokkaaksi.


Nykyään korostetaan vierasperäisen kielitaidon tärkeyttä menestyksen takaamiseen, ja jokaisen itseään arvostavan kansalaisen tulisi hallita englannin ja ruotsin ohella vielä muita kieliä. Suomen kielen arvostuksen on pelätty laskevan englannin kovan suosion myötä. Anglismit otetaan käyttöön suoraan, ilman niiden muokkaamista suomalaiseen suuhun sopiviksi.


Toinen suomen kielen oikeaoppisuutta uhkaava tekijä on erityisesti nuorten suosima nettikieli, joka poikkeaa lyhenteineen ja hymiöineen huomattavasti siitä, mitä on totuttu pitämään normitettuna yleiskielenä. Toisaalta kirjoittaminen ylipäätään edistää luovuutta ja ajattelua. Jo 1800-luvulla suomen kieltä vakiinnuttaessa oli vallalla käsitys, jonka mukaan kieli menee pilalle, jos se muuttuu. Pitääkö suomen kielestä ja sen mahdollisesta katoamisesta olla huolissaan vai onko anglismit ja nettikieli kielen luonnollista kehittymistä? Ollaanko jo menossa siihen suuntaan, että nettikielen asema tulisi ymmärtää samalla tavalla tärkeänä sivistyksen välittäjänä kuin suomen kieli nähtiin yli sata vuotta sitten?

8 kommenttia:

  1. Tehokasta tekstiä, mutta jäin vähän kaipaamaan jotain omakohtaista, itse elettyä... en tiedä, olenko vain tottunut ajatukseen, että bloginpitäjä antaa postauksessa jotain itsestään.

    VastaaPoista
  2. Olen Teijan kanssa samaa mieltä, että tekstisi on sujuvaa ja tehokasta. Pohdit asiaa hyvin, mutta ehkä jäin myös Teijan tapaan kaipaamaan jotain omia mielipiteitä ja omia kokemuksia.

    Mutta muuten minusta tosi hyvin jäsennelty ja kirjoitettu teksti, sitä oli mukava lukea ja se sai pohtimaan Suomen kielen arvoa.

    VastaaPoista
  3. Tämä sai ajattelemaan Suomen tilannetta verrattuna esimerkiksi Ranskaan, jossa konkreettisesti on taisteltu lain englantisoitumista vastaan luomalla aivan uusia sanoja englannin johdannaisten. En tosin vielä voidaanko suomalaista "rintamaa" ihan vielä rinnastaa heidän toimintaansa, mutta kuka tietää mitä tulevaisuudessa? Tässä ainakin yksi artikkeli joka aihetta liippaa: https://scholarsbank.uoregon.edu/xmlui/handle/1794/5916?show=full

    Oli muuten hyvin jäsennelty teksti! Kappalejako edesauttaa sitä että on monia eri pointteja joihin lukija voi tarttua kiinni ja kommentoida niitä. Tosin kyllä sitä henkilökohtaistakin näkemystä asiaan olisi voinut olla mukana.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista! Mietin itsekin tuota henkilökohtaisten mielipiteiden osuutta. Yritin tässä tekstissä tuoda esiin omia mielipiteitä noilla kysymyksillä. Ajattelin, että se toimisi tässä yhteydessä, koska omat mielipiteet ovat tavallaan ihan auki. Eli toisaalta arvostan suomen kieltä suunnattomasti ja pyrin aina käyttämään suomalaista versiota sanoista tai termeistä, mutta olen kyllä huomannut englannin sopivan ja toimivan paremmin tietyissä yhteyksissä. Ja kyllhän kieli aina muuttuu. Täytyy miettiä, miten korostaisin tekstissä paremmin tätä kaksijakoista mieltäni. :)

    VastaaPoista
  5. Ai niin, kuvista vielä.. Yritin laittaa tuohon muutamaa kuvaa, mutta jostain syystä ne eivät lopullisessa tekstissä näkyneet. Osaako joku auttaa? Täytyy yrittää vielä uudelleen ajan kanssa.

    VastaaPoista
  6. Minä taas pidin juuri tuosta tavastasi kysymystenasettelulla tuoda esiin omia ajatuksiasi. :)

    Tämä oli myös kiinnostava ja ajankohtainen aihe, eikä pelkästään vain Suomessa, vaan myös monessa muussa maassa, kuten Tatukin huomioi omassa kommentissaan. Eikä Englantikaan ole ongelmilta säästynyt, vaikka muissa kielissä juuri englannin vaikutus näkyykin. Muistan jo vuonna 2000, kun asuin Englannissa, kun yllätyin siitä, miten huonosti englantilaiset osasivat kirjoittaa omaa kieltänsä. Tekstiviestikieli oli vaikuttanut jo siinä vaiheessa. Onhan sen mahdollisuudet englanninkielessä on vielä paljon laajemmat, kun numeroilla voi korvata prepositioita jne.

    Tasapainon löytäminen täällä Suomessa taitaa olla se suurin haaste. Toisaalta täytyisi olla niin globaali ja osata mahdollisimman montaa kieltä ja toisaalta taas täytyisi ylläpitää ja vaalia omaa kieltämme. Suomalaiset ovat kuitenkin hyvin ylpeitä siitä, että osaamme hyvin montaa kieltä ja niin kuuluukin olla. Se kuitenkin saattaa vaikuttaa siihen, että Suomessa asuvien ulkomaalaisten ei tarvitse edes opetella suomenkieltä, koska täällä pärjää englannillakin. Se mielestäni myös vaarantaa suomenkielen asemaa, kun muuttovirtojen myötä työkielet muuttuvat ulkomaalaisen työvoiman myötä englanniksi.

    Tulipas pitkä kommentti... No blogilastu teki kyllä tehtävänsä, sai ajattelemaan aihetta eri kulmista. :)

    VastaaPoista
  7. Kiinnostava kirjoitus! Ja hyvin jäsennelty. Olen ollut itsekin huolissani suomen kielen köyhtymisestä ja mielestäni siihen suurin syypää nykyajan nettikieli: kiireessä hutaistua ja lyhenneltyä kieltä, joka siis ei ole kieltä ollenkaan.

    VastaaPoista
  8. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!Mietin usein itsekin, että oma kirjoittamiseni täyttyy yhä enemmän virheistä. Sähköpostiviestejä tms. ei aina jaksa kirjoittaa samalla hartaudella kuin tieteellistä tekstiä.Taitaa vaan olla niin, että pahat tavat siirtyvät niihin tärkeisiinkin teksteihin kun ei pidä huolta oikeakielisyydestä.

    VastaaPoista