Olen pohtinut monasti tietoverkkoyhteiskunnan demokratiaa. Onko sitä, millaista se on ja miten se toimii tiedeyhteisöissä Suomessa ja maailmassa yleisesti?
Tiedeyhteisöjen ulkopuolella internetin demokratia on mielestäni vähän niin ja näin. Olen sitä mieltä, että internetin maailmanlaajuinen voittokulku ei missään nimessä ole tasapuolinen kaikille kansalaisille. Suuri osa nimittäin jää väistämättä sähköisen viestinnän (internetin) ulkopuolelle syystä, että henkilöllä esimerkiksi ei ole varaa hankkia tarvittavia koneita ja muita resursseja (työttömät, syrjäytyneet, ikä-ihmiset, laitoksissa elävät vanhukset, sairautensa vuoksi "poissa" yhteiskunnasta, monet vammaiset jne.).
Koko maailmaa ajatellen tietoverkkojen ulkopuolelle jää väistämättä ns. kolmannen maailman ihmiset, joilla ei ole edes perinteistä lukutaitoa puhumattakaan medialukutaidosta, joka on opeteltava taito - itse kullakin. Pitää muistaa, että vain noin 12 % koko maailman ihmisistä tulee lukutaidollaan hyvin toimeen, loput osaavat lukea vain vähän (esim. lääkepurkin etiketin ja annosteluohjeet) ja suuri osa ihmisistä ei siis osaa lukea ollenkaan! Tätä suurta epäkohtaa ajatellen on vaikea muistaa, että elämme 2000-lukua.
Tiedeyhteisöissä kautta maailman ja erityisesti meillä Suomessa internetin tarjoama demokratia toki toimii ja esimerkiksi tiedeyhteisöjen kansainväliset sisäiset tietoverkot ja -kirjastot ovat kaikkien opiskelijoiden käytössä – tai ainakin pitäisi olla. Myös tieteellisten artikkelien kirjoittajat voivat julkaista kirjoituksiaan sähköisessä muodossa esimerkiksi artikkelitietokanta ARTO:ssa. https://arto.linneanet.fi/no_access.htm
Asia ei kuitenkaan aina ole näin, sillä turkulainen tutkija Meri Heinonen kirjoittaa vuonna 2005 otsikolla Miksi minua ei löydy ARTOsta: http://www.ennenjanyt.net/2005_4/heinonen.html
Tosin tänä päivänä tilanne saattaa olla toinen, mutta kannattaa kuitenkin lukea Meri Heinosen artikkeli ajatuksella ja pohtia demokratiaa tästä näkövinkkelistä uudelleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Internetin demokraattisuus on toki melko hyvä maissa, joissa sitä voi käyttää vapaasti. Vaikkei olisi nettiyhteyttä, voi käyttää julkisia koneita esim. kirjastossa, nettikahviloissa tai opiskelupaikalla.
VastaaPoistaMaissa, joissa Internet (saati sitten edes lukutaito!) ei ole ihmisten ulottuvilla asia ei tietenkään ole sama. Tietoyhteiskunta ei ole siis kaikille tasa-arvoinen, mutta eipä ikävä kyllä ole maailma muutenkaan. On vaikea korjata tätä asiaa ennen kuin saadaan ihmisille edes minimiolosuhteet tietoyhteiskunnan vastaanottoon (lukutaito+medialukutaito).
Tästä tuli nyt nukkumaanmenoa harkitsevan suusta tullutta hieman sekavaa tekstiä, mutta kommentoin silti. :)
Ei kai mikään systeemin ole täydellinen, kuten Heinosen artikkeli todistaa. Muutokset tapahtuu vähitellen ja arkistotkin kehittyy koko ajan. Jotta internetistä tulisi jollain tavalla demokraattinen, on kehitystä tapahduttava monella eri tasolla. Suurin ongelma on varmaan tuo lukutaidon puuttuminen. Ennen kuin muut perusasiat saadaan kuntoon, on mahdotonta kuvitella demokraattista internetiä. Toisaalta sitten myös täällä, jossa kaikilla on mahdollisuus käyttää internetiä, kehitystä täytyy tapahtua eri tasolla, jotta verkossa julkaisemisesta tulee kaikille tasa-arvoista.
VastaaPoistaOlisihan se hienoa, jos tietoa olisi kaikkien ulottuvilla tasapuolisesti. Nythän keksittiin nuo miniläppärit. kun ne ilmestyivät, ajateltiin niiden soveltuvan hyvin juuri köyhempien maiden käyttöön, niiden halvan hinnan vuoksi. Toisaalta, mitä iloa on tietokoneesta, jos ei osaa lukea?
VastaaPoistaBlogi oli kuitenkin hyvä ja kiva kirjoistustyyli. Mielenkiintoinen lisä oli vielä tuo Meri Heinosen artikkeli.