Nykyisessä globalisoituneessa, internetin maailmassamme plagiointi ja tekijänoikeuksien loukkaukset käyvät yhä yleisimmiksi. Suorat käännökset ja lainaukset on helppo tapa kirjoittaa tekstiä, mutta myös se väärä tapa. Valitettavasti tekijänoikeuksien rikkomuksia on erittäin vaikea valvoa, mutta ei kuitenkaan mahdotonta. Hyvä esimerkki tästä ovat yliopistot. Yliopistoissa valvotaan tarkasti tekijänoikeuksia ja rikkomuksiin suhtaudutaan vakavasti. Tiukalla lähdeluettelon ja viitteiden merkitsemistavalla karsitaan plagioinnin mahdollisuuksia. Pienemmissä töissä huiputtajat voivat päästä pälkähästä, mutta pro gradu –tutkielmia valvotaan ja vilppi huomataan helposti. Onneksi plagiointi yritykset ovat harvinaisia tiedekunnissa, mutta silloin tällöin näitäkin putkahtaa esiin, erityisesti internetin tultua helpottamaan helppoa kopioimista.
Tekijänoikeuksien rikkomus on kiusallista kaikille osapuolille ja siitä rangaistaan, joskin melko lievästi. Tulisiko rangaistuksen siis olla suurempi, jotta yrittäjiä saataisiin karsittua? Pitäisikö kopioijan maine pilata ja erottaa hänet heti yliopistosta? Tuskinpa sentään. Uskoisin varoituksen riittävän ensimmäisellä kerralla, jolloin tekijä toivon mukaan jättää vastaisuudessa huiputtamisen sikseen. Loppujen lopuksi, tulevaisuudessa vilppi ei tule kuitenkaan kannattamaan.
Tekijänoikeusrikkomuksia tapahtuu myös muualla, kuin yliopistossa. Plagiointi on ongelmana myös alakouluissa. Aiheesta voi lukea lisää YLEn uutisesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen samaa mieltä, eli vilpistä todennäköisesti jää kiinni jonain päivänä jos sitä harrastaa.
VastaaPoistaMuistan takavuosina, miten muuan julkisuuden henkilö (nyt jo edesmennyt) jäi kiinni plagioinnista vuosikymmeniä sitten tekemästään väitöskirjasta. Kyseinen henkilö jäi tapauksen tultua julkisuuteen nopeasti varhaiseläkkeelle eikä hänestä kuultu enään mitään. Voin kuvitella häpeän yms. Ikävä uran loppu, mutta ikävä oli plagiointikin.
Peruskouluissa ja jossain määrin varmasti vielä lukioissakin harrastetaan varmasti sitä, että laiskuuden iskiessä kopioidaan suoraan tietoa internetistä johonkin esitelmään tms. Minusta näihinkin tulisi suhtautua vakavasti jo ihan oikeudenmukaisuuden nimissä, rangaistuksiksi sopivat varmasti lisätyöt ja varoitukset.
VastaaPoistaYliopistotasolla tekijänoikeusrikkomukset ovatkin jo vakavampi juttu. Tutkijalle pahin rangaistus on varmasti häpeä, mikä Raijan esimerkistä tulee hyvin ilmi. Jos tutkija jää kiinni plagioinnista, maine menee varmasti loppuelämäksi.
On yllättävää, että plagiointia harjoitetaan, vaikka se on hyvin riskialtista toimintaa. Entä jos "plagioi" vahingossa, eli ei huomaa laittaa johonkin kohtaan lähdeviitteitä? Tällaistakin saattaisi mielestäni hyvin tapahtua, kun ottaa huomioon Wordin leikkaa-liimaa-systeemin kirjoitettaessa.
VastaaPoistaSitten vielä jutun muotoilusta. Mielestäni kirjoitus on hyvä, mutta se voisi olla hieman pidempi ja ehkä mukana joitain lisätietoviitteitä, tms.
Mielestäni tekijänoikeuksien rikkomiseen suhtaudutaan nyt kuin johonkin noitavainoon - ennemminkin ongelmana on se, missä plagioinnin ongelman raja menee. Ja eikö internet-kaudella päin vastoin plagiointi ole tullut juuri VAIKEAMMAKSI, kun jo yhden lauseen googlettamisella pääsee alkuperäislähteestä selville. Aikaisemmin pystyi matkustelemaan toiselle puolelle maailmaa ja surutta kopsailla toisten ajatuksia vieraskielisistä kirjoista.
VastaaPoistaJa vielä yläastelaisista, opettajaystäväni kertoi, että 9-luokkalaiset eivät edes välttämättä osaa googlettaa tietoa (!). Uskon, että opettajat ovat huomaavat plagioinnin helposti ja ovat fiksumpia, kuin 15-vuotiaat yleisesti.
Moi!
VastaaPoistaUusi yritys, jos nyt kommentti osuisi oikeaan lastuun...
Tämä plagiointi on aika mielenkiintoinen aihe, ja siitä on puhuttu siitä asti, kun internet tuli monien ulottuville. Olen myös muiden tapaan kuullut erilaisia tarinoita, miten joku on jäänyt esim. yliopistolla kiinni kopioinnista. Voisiko aiheesta löytyä jotain käytännön esimerkkejä, miten joku on jäänyt kiinni plagioinnista ja mitä siitä on seurannut. Voisiko sellaisia lisätä vielä postaukseen? Onko muuten eri maissa yliopistoilla erilainen käytäntö? Ainakin jotain tietoa varmaan voisi löytyä siitä, miten asiaa valvotaan Suomen yliopistoissa. Tällaisia kysymyksiä heräsi minulle aiheesta.
Gradu tapaamisessa oppiaineemme lehtori kertoi kuinka oli melkein lentänyt pyllylleen, kun luki teini-ikäisen poikansa kirjoittamaa koulututkielmaa. Niin hyvin strukturoitua se oli sen ikäiselle. Sitten hän tajusi vilkaista lähteenä käytettyä kirjaa, josta teksti oli plagioitu =D
VastaaPoistaNetissä on myöskin paljon plaveluita, jotka tarjoavat valmiita esseitä aiheesta kuin aiheesta maksua vastaan ja välillä jopa ilmaiseksi.
Hei!
VastaaPoistaPlagiointi on tärkeä aihe josta pitäisi puhua enemmän. Uskon että se on yliopistotasolla melko harvinaista, mutta kuten muutkin ovat sanoneet, peruskoulutasolla esitelmien kopioimista suoraan Wikipediasta tapahtuu runsaasti. Itse yläasteella työskennellessäni hämmästyin sitä, että monet oppilaat eivät tajunneet ihan oikeasti muuttaa yhtään esim. Wikipedian tekstejä, vaan tarjosivat ne suoraan omanaan - ihan kuin opettaja (tai kuka tahansa!) ei huomaisi eroa.
Nyt internetin aikakautena mietin Elämänkulkijan ja Julian tapaan sitä, että plagiointia tapahtuu helposti vahingossa ja siitä jää helpommin kiinni. Esimerkiksi taiteen saralla monet suuret tähdet (pop-musiikin saralla Coldplay ja Timbaland esimerkiksi)ovat jääneet kiinni plagioimisesta. Kopioimisen ja vaikutteiden ottamisen raja on kovin häilyvä. Tuntuu, että "kaikki on jo tehty", joten miten kukaan voi enää luoda mitään omaa? Samaa pelkään omassa kirjoittamisessa ja tutkimuksessani, joskin pienemmässä mittakaavassa. Joskus on vaikea hahmottaa, mikä on plagioimista ja mikä vaikutteiden ottamista.
Minäkin kaipaan blogilastuun jotain lisää Johannan tapaan. Joku esimerkki voisi olla tosiaan hyvä? Tai lisäviitteet?
Erinomainen keskustelunavaus, joka tuntuu herättävän aika monissa tunteita.. näin lyhytkin teksti onnistuu tehtävässään. Toisaalta, tekisi mieli ehkä huomauttaa rivinvälistä, koska tuollaisenaan teksti on ehkä hiukan raskas.
VastaaPoistaMitä tuosta Johannan kommentista tulee mieleen, niin plagioinnista keskustelu juuri suomalaisessa tiedepiirissä on eettisesti vaikeaa esimerkein. Käytännössä tiedepiirithän ovat niin suppeita, että suomeksi kirjoitetusta tekstistä tietyn alan asiantuntija voi jo kirjoitustyylistä tunnistaa kollegansa.
Tietyllä tavalla myös ymmärrän tämän kuriositeettien etsimisen huonoksi lähtökohdaksi, koska johtosääntönähän tulisi pitää plagioinnin kieltämistä normien mukaan. Ja itseasiassa istuin juuri tieteenteon etiikan kurssilla, joten voin viisaana kertoa teille suoraan.. että lisätietoa kannattaa etsiä suoraan Tutkimuseettisen lautakunnan nettisivuilta osoitteesta http://www.tenk.fi .. :)
Lyhyydestä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi?) tekstisi herätti minussa paljon ajatuksia, kuten näköjään tapahtui myös muille opiskelijoille. Esität asiat todella tiivisti ja aihe on ajankohtainen (ja tulee varmasti aina olemaan). Joku jo aiemmin ehdotti jonkin esimerkin käyttämistä asian paremmin hahmottamiseksi, ja olen tästä samaa mieltä. Se toisi lisää syvyyttä tekstiin.
VastaaPoistaItse olen aina pelännyt, että plagioin vahingossa toisen tekstiä. Usein kirjoittaessani laajempia tekstejä luen ensin valtavan määrän kirjoja, minkä jälkeen alan kirjoittaa. On varmasti mahdollista, että jokin lause, erikoinen huomio tai tärkeä päätelmä jää leijailemaan alitajuntaan ilman, että tiedostaa sen olevan jonkun muun ajatus, ja sitten sen kirjoittaa tekstiinsä tyytyväisenä fiksuudestaan. Onkohan tällaisia vastaavia plagionteja tapahtunut?