Open Access - periaatteella julkaistuja materiaaleja voi kuka tahansa lukea ilmaiseksi Internetistä ja niitä on myös lupa kopioida, tulostaa ja linkittää vapaasti. Tämä käyttäjäystävällisyys onkin mielestäni yksi OA:n parhaista puolista; olen hyödyntänyt verkosta löytyviä tieteellisiä OA-aineistoja esimerkiksi kandi- sekä pro gradu -töitäni kirjoittaessani.
OA -toiminnan päämäärä: tieteellisen tiedon avoimen saatavuuden edistäminen sekä tasa-arvon lisääminen tasoittamalla taloudellisesti eri asemassa olevien tiedeinstituuttien välisiä eroja on kieltämättä jalo. Tässä OA:n tasa-arvoistavassa vaikutuksessa on kuitenkin yhä eräs suuri "mutta": mahdollisuus OA-materiaalin hyödyntämiseen edellyttää ensinnäkin jonkin verran tietoteknistä osaamista, laitteistoja sekä Internet-yhteyttä - asioita, jotka eivät suinkaan ole tänä päivänäkään itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa.
Mikäli mahdollisuudet OA -julkaisujen hyödyntämiseen ovat olemassa, on OA-materiaalien käyttö lukijana on suhteellisen helppoa. Ryhtyminen itse OA -julkaisijaksi vaatii kuitenkin jonkin verran tietoa: oman tutkimuksen julkaiseminen vapaasti verkossa saattaa suoda sille hyvinkin optimaalisen näkyvyyden, mutta verkkojulkaisemisen ihmemaassa seikkaileminen saattaa välillä aiheuttaa myös harmaita hiuksia.
Julkaistun materiaalin ollessa verkossa vapaasti kenen tahansa saatavilla korostuu tutkimuseettisten periaatteiden sekä oikeudellisten kysymysten huomioimisen tärkeys: tutkijan on esimerkiksi oltava perillä erilaisista aineistoihinsa ja julkaisuihinsa liittyvistä omistajuus- ja tekijänoikeuskysymyksistä.
Omasta kokemuksesta tiedän kuitenkin, että joskus tieteentekijän voi olla varsin vaikea hahmottaa verkkojulkaisemista koskevia säädöksiä ja sääntöjä – asiaa koskevat ohjeistukset saattavat olla sekavia ja jopa ristiriitaisia. Esimerkiksi sähköisessä muodossa julkaistua opinnäytetyötä (mm. sen sisältämää kuvallista aineistoa) saattavat koskea erilaiset tekijänoikeussäännöt kuin saman työn painettua versiota - tämän voi havaita esimerkiksi Turun yliopiston sivuilta löytyvästä ohjeistuksesta.
Toisaalta sitaattioikeuden periaatteiden mukaisesti tieteentekijän on "lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa" (Tekijänoikeuslaki 22§ (24.3.1995/446)) eikä tässä kohtaa laissa ole esimerkiksi määritelty tarkemmin erilaisia käytäntöjä eri medioiden kohdalle.
Muitakin mutkia Open Access -julkaisemisen maailmanvalloituksessa on ollut - ja on ilmeisesti edelleenkin. Joidenkin arvioiden mukaan verkossa ilmestyvät OA-tiedelehdet eivät tunnu vielä saavuttaneen painettujen lehtien veroista arvostusta, vaikka ne painettujen tiedelehtien tapaan noudattavatkin esimerkiksi tarkkoja laadunarviointikäytäntöjä, kuten vertaisarviointia.
OA-lehtien toimituksellisen toiminnan kuitenkin täytyy, toisin kuin painetuilla verrokeilla, syntyä useinkin puhtaasta talkoohengestä: julkaistun materiaalin ollessa ilmaiseksi lukijoiden saatavilla verkossa eivät OA -julkaisut pysty rahoittamaan toimintaansa kaupallisten julkaisujen tavoin esimerkiksi tilaajamaksujen avulla.
Tätä rahoitukseen liittyvää ongelmaa käsittelee esimerkiksi Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry:n julkaiseman Eloren päätoimittajan, Outi Fingerroosin pohdiskeleva artikkeli Open access ja tieteellisten aikakausjulkaisujen parempi huomen (Tieteessä tapahtuu -lehti 7/2005). Fingerroos toteaa OA-lehden julkaisemisen olevan “tieteen palon toteutumaa puhtaimmillaan”, koska siinä on turha pyrkiä rahallisen voiton tavoitteluun - lehteä tehdään useimmiten talkoohengessä. Fingerroos tuskaileekin sitä, ettei Elore ole useasta hakemuksesta ja tieteellisestä pätevyydestään huolimatta saanut pysyvää julkaisutukea.
Ilokseni sain kuitenkin huomata, että jotain edistystä on ilmeisesti ainakin Eloren kohdalla tämän artikkelin julkaisemisen jälkeen tapahtunut. Näin päättelin lehden etusivulta löytyvästä kuvauksesta, jossa kirjoitetaan:
Elore on saanut Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisutukea vuoden 2006 alusta alkaen – eli heti kun julkaisutukia ohjattiin myös verkossa vapaasti julkaistaville lehdille.
Kaiken kaikkiaan Open Access vaikuttaa loppujen lopuksi ilmiönä olevan myötätuulessa. Ehkä OA -julkaisemisen pikkuhiljaa vakiinnuttamassa paikkansa yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona tiedemaailmassa, myös sen toimintatavat hahmottuvat selvemmiksi ja pitävämmiksi - niin toiminnan rahoittamisen kuin julkaisijoille suunnatun käyttäjäopastuksenkin osalta.
Lähteet:
Humanistisen tiedekunnan Pro gradu -tutkielmien julkaiseminen Turun yliopiston julkaisuarkistossa
Open access ja tieteellisten aikakausjulkaisujen parempi huomen, Tieteessä tapahtuu -lehti 7/2005.
Lisäksi kirjoitukseen innoitusta antamassa oli myös Open Access -julkaisemisesta Historian verkkojulkaisemisen kurssilla käyty verkkokeskustelu.
Hei!
VastaaPoistaBlogilastusi on aika asiapitoinen eikä kovin pohdinnallinen.Mitä jos lisäisit omia mielipiteitäsi tekstiin?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Maria!
VastaaPoistaMuokkasin tekstiäni hieman pohdiskelevammaksi - näyttääkö yhtään paremmalta?
Huomasin itsekin, että blogitekstiksi ensimmäinen versio oli liian "jäykkä". Minulla oli vain suuria ongelmia pituuden suhteen ja siksi koetin lyhentää (selvästi väärästä päästä eli pohdiskelusta) - taitaisin bloggaajana olla niitä pidempiä kirjoituksia suosivia tyyppejä:D..
Hei!
VastaaPoistaKeskityt mielestäni todella hyvästä näkökulmasta OA-formaatin hyötyihin ja haittoihin. Tykkään siitä pienestä ironiasta, että pohdit siteeraussääntöjä siteeraten Tekijänoikeuslakia. Kouriintuntuva esimerkki siitä, kuinka vaikeaa tiedon alkulähteille on päästä ja miten sen oikeuksia kunnioittaa. Onneksi Suomen lakia kuitenkin Suomen kansalainen varmaankin saa lain mukaan siteerata kys. tavalla! :D Olisipa kaikki verkkojulkaiseminen yhtä yksioikoista..
Yksi asia mikä tuli mieleen tekstin raskaudesta tai "jäykkyydestä". Itse tykkään käyttää lainauksissani < blockquote > -ominaisuutta keskellä tekstiä aika kursailemattomasti, ja muutenkin pyrin pitämään kappaleeni niin lyhyinä ja ytimekkäinä kuin pystyn. Vaikka silloin ei välttämättä tavoitella ideaalia julkaisumuotoa ajattelen printtipuolen käytäntöjä, tulee tekstistä paljon ilmavamman näköistä jo ensisilmäykselläkin. Tosin tämä lienee kunkin omaan kirjoitustyyliin liittyvä asia!
Hyviä huomioita, kiitos niistä! Kokeilenpa jos saisin tekstiäni vielä kevennettyä luettavampaan muotoon.
VastaaPoistaMielestäni teksti on nyt oikein sopivan mittainen ja tasapainoinen kokonaisuus, muokkauksesi siis toimivat. Pohdit Open Access -julkaisutapaa monelta eri kannalta, ja tämä valotti monia asioita näin tietämättömän kannalta. En tosiaan ennen tätä kurssia ollut kuullutkaan OA:sta! Tiedä sitten kertooko tämä enemmän itse järjestelmästä vai minusta ja tietämättömyydestäni.
VastaaPoistaMutta hyvä ja informatiivinen blogiteksti! Ja älä huoli, et ole pituusongelman kanssa yksin. Minäkin lukeudun jaarittelijoihin ja omat tekstini paisuvat aina paisumistaan. Lyhyen tekstin kirjoittaminen tuottaakin enemmän tuskaa kuin pitkän. :) Mutta minusta tekstisi ei siis ollut lainkaan liian raskas tai pitkä.
Kiitos rohkaisevasta palautteesta:)! Olen ajatellut tutustuvani tähän blogimaailmaan vähän tarkemmin: lukemisen lisäksi voisi vaikka rohkaistua kokeilemaan blogikirjoittamista joskus ihan omalla ajallakin - siitä voisi olla hyötyä ja ehkä se näin tekstityyppinä tulisi "kantapään kautta" tutummaksi...
VastaaPoista